Diu

Aino kirjottelee...
Diu on ihana paikka! Me ollaan ihan rakastuneita tahan jo nyt. Taalla on Mumbain ja Ahmedabadin jalkeen niin rauhallista ja turvallista. Ja tanaan oltiin jopa rantsulla, ah se oli ihanaa! Vaikka intialaiset miehet olikin aivan liian kiinnostuneita meista. Ne vaan keraanty meidan ymparille ja olis hirveesti halunnu katella meita. Mutta ei kai siina auta ku yrittaa olla huomaamatta niita. Eika puhettakaan etta oltais oltu bikineissa taalla, no way! Mutta uskalsin sentaan tanaan laittaa paidan, jossa nakyy olkapaat jee! Rannalla tavattiin myos kolme muuta travellaajaa ja mennaan ehka jo tanaan yhdessa kaljalle.
Mutta siita matkasta tanne Diulle... Meidan piti ensin ottaa Mumbaista paikallisjuna Bandran asemalle. Mentiin rinkkojen kanssa aivan tapotayteen naistenvaunuun ja naiset oli aivan ihania! Ne kyseli hirveesti meilta ja Saaralla ehti olla jo tosi syvalliset keskustelut niitten kanssa. Naiset autto meita jaamaan oikealla paikalla pois jne. Junassa ei todellakaan kuuluteta, mika asema on seuraavana! No, sitten meidan Ahmedabad juna lahti Bandra terminuksesta. Me ei yhtaan tiedetty, mika se oli. Yks nainen sitten otti meille riksan, ja mentiin siihen ja se vei meidat terminukseen. Terminus oli siis eri paikka, ku se Bandran asema! Ja sen aseman vieressa taisi olla se Mumbain kuuluisa jattimainen slummi. Oli aika kuumottavaa menna pikkuriksan kyydissa slummin vieressa. Kolme lansimaalaista tyttoa rinkkojen kanssa, ja ihmisia juoksenteli kadulla huh... No mutta terminus oli ihan siisti asema, vaikka se slummin vieressa olikin. Niin ja unohdin mainita, etta oli ilta eli pimeaa... Kirjotettiin aiemmin, etta saatiin junaliput. No sinansa se oli totta, mutta meilla oli vaan kaks petipaikkaa ja yks oli jonotuslistalla. Meille sanottiin, etta se on ihan normaali kaytanto, ja "joo joo meette sitten ennen junamatkaa tiskille ja saatte sitten sen yhden paikan". Juna-asemalla oli melkeen paniikki, kun meille kerrottiin (monen jonottamisen ja tiskin jalkeen), etta ei ole enaa paikkoja mutta menkaa vaan. Mietittiin, etta kusetetaanko meita taas ja joudutaanko vankilaan ku konnari tulee. No paatettiin sitten uskoa tiskin takana olevaa naista ja mentiin junaa. Oikean vaunun loytyminenkin oli tyon ja kiireen takana, mutta loydettiin meidan nimella olevat KAKSI petipaikkaa, jee. Kun konnari tuli, oltiin vahan paineissa mutta se oli ok. Kolmas paikka oli waiting list 39, just joo. Noh saatiin vaihdettua mukavien herrojen kanssa ylapedit meille, ja otettiin kahden tunnin vuorot. Yks sai aina nukkua omalla pedilla ja toiset jakoi yhden. Ei tullu kovin hyvat younet.
Oltiin Ahmedabadin asemalla viiden maissa aamulla. Sekin oli aika kuumottavaa, mutta loydettiin naisten resting room. Mentiin sinne ja alettiin melko pian nukkumaan. Otettiin puolen tunnin vuorot, yks oli aina hereilla. Mua ei oo varmaan ikina vasyttany niin paljon... Piti vakisilla yrittaa pitaa silmia auki. Meidan piti viettaa paiva Ahmedabadissa, koska meidan bussi Diulle lahti vasta kymmenelta illalla. Joskus kasin aikaan lahdettiin asemalta ja mulla oli aika kamala olo. Nalka, jano, sairaan kuuma ja uskomaton vasymys, mutta bussiliput oli pakko hankkia. Alko oksettaa. Kun tultiin ulos asemalta, oksensin muovipussiin, ja silti intialaiset riksakuskit ja huijarit hyokkas mun ymparille "Where are u going? Do u need a hotel? Heloo!" Mutta mun olo helpottu ja tajusin, etta en ollu juonu paljo yhtaan vahaan aikaan... Se johtu varmaan paaosin siita.
Mentiin Lonelyplanetin suosittelemaan paikkaan syomaan ja se oli ihanaa! Me oltiin aivan sairaan vasyneita, ja mina eli Aino olin aika heikolla hapella viela. Kun oltiin syoty, niin nukahin siiheen hienoon ravintolaan! Niin hirvea vasymys. Kysyttiin ravintolasta, olisko siella jotaina paikkaa, mihin me voitais menna levahtamaan vahaksi aikaa ja sanottiin etta maa oon sairas. Meidat ohjattiin mahtavaan aulaan.. Se hotelli oli aivan luksus. Aulassa oli uima-allas ja ihanat tuolit. Meille tuotiin puhtaat pyyhkeet ja tarjottiin teeta. Me oltiin niin hirvean nakoisia ja rahjaisia ja rinkkojen kanssa, ei ollenkaan sovittu hotellin asiakkaiksi. Mutta ollaan lansimaalaisia niin ollaan muita ylempana. Otettiin pienet noin neljan tunnin torkut, juotiin teet, uitiin, pestiin hampaat ja kaytiin suihkussa. Ihan jees :) Oltiin siella iltaan asti ja oli niiin luksusta! Meidan piti maksaa siita jonku verran mutta se oli kylla sen arvoista.
Illalla mentiin Ahmedabadin bussiasemalle ja se oli niin kuumottavaa! Oikean bussin loytaminen oli niin vaikeaa. Ensin seurattiin yhta pappaa jolla oli lippu samaan bussiin. Se vei meidat ihan vaaraan! Sitte paljastui etta se pappa oli ihan seniili, ja toiset miehet neuvo meille oikean bussin. Huh siina meinas tulla epatoivo. Koskaan ei tieda, kehen taalla Intiassa voi luottaa.. Bussi oli positiivinen yllatys. Meille oli omat petipaikat, lampotila oli sopiva ja se piti jopa vessataukoja! Ne vessat oli kylla elamys, naisten vessat oli sellasia loosseja, jossa vaan kaytiin kyykkypissalla, ei ollu mitaan reikaa eika ponttoa eika vetta. Noh, ei vielakaan uribagille kayttoa :D
Bussi heilu aika pahasti, mutta perille paastiin ehjana ja uskomatonta kylla, nyt ollaan taalla Diulla. Kaikki se vaiva kylla kannatti koska taalla on ihanaa. No, paivitellaan taas myohemmin. Pitaa lahta nyt syomaan :)

Aino