Mumbai

Aino kirjoittaa...

On kylla aika mieletonta, ollaan siis hengissa ja nyt taalla Mumbain lammossa. Ihanaa kun nyt loydettiin nettikahvila niin vihdoin saa myos kontaktin Suomeen. Eilen illalla olis niiin tehny mieli lahettaa kaikille Suomeen tekstareita etta ollaan oikeesti viela hengissa :)

Noniin kelataanpa taaksepain, tuntuu etta on jo niin paljon tapahtunut tahankin mennessa, vaikka taa on vasta toinen paiva Intiassa. Eli lennot meni tosi hyvin, jopa Ainon mahakipu hellitti (kylla, mulla oli mahatauti(?) jo Suomen puolella!) ja ruoka oli hyvaa. Helsingissa meilla oli vaan kahden tunnin odotus ja sekin meni nopeasti. Koneessa saatiin vahan vinkkeja naiselta, joka oli menossa miehensa kanssa jo vissiin kolmatta kertaa Intiaan ja han antoi myos puhelinnumeronsa jos tulee kysyttavaa. Ja se nainen oli varmaan aitin ikainen ja silla oli meidan ikaisia lapsia! Hassua oli myos se, etta heidan perheessa vanhemmat ovat innokkaita reppumatkaajia, mutta lapsia se ei kiinnosta ollenkaan. Paadytaankohan mekin isoina tollaisiksi?;) Toivottavasti meidan lapset ainakin sitten lahtee matkaan mukaan!

Lentokentalla meni sujuvasti, saatiin rinkat ja mentiin ostamaan taksia varten pre-paidlippu. Saatiin lippu, ja meidat ohjattiin ulos. Sitten me ei tiedettykkaan mita tehda. Meilla oli lipuke, jota ei saanut antaa kenellekkaan ja siina oli numero 552. Tuli jo pieni paniikki kun ei tiedetty, mista taksi loytyy. Sitten loydettiin taksi, jonka rekisterinumero oli 552. Ymparilla parveili joukko intialaisia miehia ja ne tietenkin hyokkas meidan kimppuun. Miehet repi prepaid lappua mun kadesta mutta ei annettu sita. Sitten vanhempi parta-aija tuli ja sanoi olevansa "legal taxi driver" ja hatisteli muut pois. Paatettiin sitten luottaa siihen ja se kannatti :). Ne toiset miehet yritti ottaa meidan laukkuja ja laittaa niita taksiin. Se on intialaisten tapa saada rahaa, vakisilla tyrkytetaan "palveluita". Parta-aija sitten hatisteli ne pois. Oltiin kylla niiin epaluuloisia taksissakin kokoajan kun ei oikein uskalla luottaa kehenkaan. Sitten alkoi meidan taksimatka joka oli kylla ihmeellinen... Oli yo, mutta kadut oli taynna elamaa ja erilaisia tuoksuja. Ihmisia, koiria, lehmia. Ja oli tosi miellyttava ilma kun ei ollut liian kuuma.

Oli pimeaa.. Yhtakkia mies pysaytti, astui taksista ja meni kysymaan tieta meidan hotellille. Han sai neuvon, ja kaantyi pienemmalle, epailyttavalle tielle ja kaski meidan etsia hotellia. Jeeeee sitten nahtiin pieni kyltti. Mentiin respaan ja respamies sanoi meille heti: "Aliisa!" Sehan oli kiva. Saatiin ensin viiden hengen huone, jossa haisi aika pahasti homeelle... Mutta siella oli jopa ilmastointi, lansimainen vessa ihan siisti, eika yhtaan torakkaa!! Oltiin odotettu siita niin paljon pahempaa. Mutta yksi aika paha juttu siella oli. Huoneessa oli telkkari, mutta telkkarin takana oli ikkuna, joka oli...rikki. Rikkinainen ikkuna oli siis peitetty telkkarilla! Indian style... Oli vahan ahdistavaa menna nukkumaan kun mietittiin, etta sielta vois tulla vaikka kissa sisaan yaak! Mutta saatiin uus huone seuraavana aamuna, joka oli kiva. Tosin vessa ei vetanyt, mutta kaksi miesta tuli ja korjasi sen.(Tosin heilla kesti ainakin 2 tuntia saapua paikalle, mika ei tietenkaan ole kummallista taalla). Ei vielakaan yhtaan torakkaa :)

Tanaan uskaltauduttiin jopa suihkuun. Hotelli on muutenkin tosi kiva, ollaan kayty respassa jo varmaan kymmenen kertaa ja joka kerta ne on niin mielissaan! Hotellin henkilokunta on kylla kaikki tuijottavia miehia, mutta pitaa vaan koittaa olla mahdollisimman ruma ja itsevarma.

Saara kirjottaa..

About the hotel still: We think it might be an islamic hotel with "no alcohol" signs. But we are being sinners because we are hiding a herb booze bottle under Aino's pillow! We also have a bird-sounding ring-bell in our room and we hear the prayer call in our toilet. The staff of our hotel treat us like princesses. We really thank Juho about this hotel tip!
But seriously, we are going to be so conservative after this trip.:D Aino asked me today if I'm really going out with a small part of SKIN revealed in my legs. I just forgot to put the sleeves of my trousers properly after washing my legs. But of course, no way that i would go out like that! What uglier, the better. It's our motto here.

Today we found our way to Colaba, the backbacker ghetto of Mumbai. We noticed it would have been an easier place to start our India trip than the area we are living in.
The Gateway of India and the famous Taj Mahal hotel are now checked out. After seeing them we we're so hungry that we got a mission to find a good restaurant. Because we still are afraid of Delhi-belly, which we anyway are going to have, we opened the bible of travellers: Lonely Planet. I hope that in some point we can just forget it and go to some other places than those recommended in it, but right now it's a great help. We went to a restaurant called Delhi Darbar and had a really delicious dinner with the best garlic naans we've ever had.
Like Aino already told, we found this Internet cafe to write you all that we are doing fine. We don't even have so big shock we thought we'd have! Today we met the first western people by this far. Yesterday we saw none, and felt a bit uncomfortable amongst all of those Indian men staring at us. They must wonder that what are those three 15-years-old-looking white girls doing here all by themselves(=without men)! Well, we all have the rings.:D We also have an explination for those who ask about it. Yes, yes, our husbands are here with us, just behind the corner..I just wonder how many will believe that.:D

..and Aliisa has no time to write :D she's busy adding pictures to our blog! We're off to have some Chai now, shall write more soon!