Tuoreita vihanneksia?!

Hyvastelimme Udaipurin prameissa puitteissa. Rakas ystavamme Lounari johdatti meidat jalleen kerran mielettomaan ravintolaan, jonka jarvimaisemissa ihailimme eri valoissa hohtavaa Udaipuria. Nama LP:n suosittelemat paikat pistavat vain valilla mietityttamaan, onko tuo opus nyt sitten aivan suunnattukaan reppumatkaajille... Taman raflan tarjoilijat lievasti nostelivat kulmiaan, kun lampsimme sisaan resuisina suoraan kaupunkikierrokselta. Ravintola oli aivan tyhja, mutta meilta kysyttiin, onko meilla poytavarausta. Suostuivat kuitenkin lopulta johdattamaan meidat nurkkapoytaan piiloon muiden tulevien asiakkaiden silmista, ettei etiketti aivan vaurioituisi. Lookimme kruunasi Aliisan siniraitainen pyyheviitta, jonka tarjoilija kiikutti unohtuneen pitkahihaisen paidan korvikkeeksi.

Loppujen lopuksi meilla oli kuitenkin parhaat nakymat jarvelle ja henkilokuntakin oli miellyttavaa. Aino soi ensimmaisen liha-annoksensa Intiassa ja mina popsin lammasta. Oli muuten ehka mureinta lampaanlihaa ikina! Harmi vain, etta kauniin livesitar- taustamusiikin peitti naapuribaarista pauhaava moka- taisi olla Octopussy screenilla.

Udaipur kahdessa paivassa tuntui liian pikaiselta. Kaupunki aukesi meille lahinna eri rakennusten kattojen kautta. Periaatteessa hengailimme koko ajan katolla; soimme, joogasimme, luimme, otimme paahieronnan.. Ja koko Udaipur naytti sielta kasin niin satumaiselta. Kun astuimme kadulle, loytyi taas normi-Intia lehmanpaskalajineen ja koyhyyteneen. Turisteja oli myos ahdistukseksi asti. Mutta Udaipur seuraavalla Intian matkalla? Miksipas ei! Ainon kanssa todettiin silti, etta tanne ei tultas haamatkalle. Vaikkakin lahtoillan maailman romanttisin ravintola kynttiloineen ja kuhertelusoppeineen sai tytot romanttiselle mielelle, taisi poikaystavat pyoria kovasti mielessa.:)



Siirtyma jarvikaupungista toiseen ei sujunut ihan vaivattomasti. Aikaisemmat sleepperibussikokemuksemme olivat olleet omasta mielestani hyvia, tyttojen mielesta vaihtelevia, mutta tama kerta oli kaikkien mielesta jotain ihan muuta.
Bussin loytaminen sujui vaivatta (vanhasta viisastuneena ei tiristelyja!), mutta bussiin astuessa ei haluttu todeta sita oikeaksi. Bussissa leijaili virtsan ja tupakansekainen haju, joka sai meidat heti alusta asti voimaan pahoin. Meidan paikat loytyi bussin peralta, ja petiemme alapuolella istuskeli melkolaisen arvelluttavaa sakkia. Loyhkaan lisaantyi alkoholin vivahde. Eka kertaa koytin rinkan oikein kunnolla kiinni, ja vielapa nukuin sen paalla. Bussin pomppiessa paa osui jatkuvasti kattoon ja oksennus luikerteli jo monta kertaa kurkussa, kun alapuolella istuvat alkkikset eivat antaneet meidan edes avata ikkunaa, jotta olisi saanut edes vahan raikasta ilmaa.. Silla matkalla ei paljon nukuttu. Kukapa nukkuisi armottomassa tuijotuksessa, joka kohdistuu juuri sinuun lukuisista ahneista silmapareista. Lisaksi bussin sisalla poltettiin tupakkaa ja joku oksensi meidan alapuolella. Kun kusitaukoa ei vain kuulunut, Ainon uribagi paasi eka kertaa kayttoon. Ja tama on juhlimisen arvoinen asia: se toimi! Hyvasti tiristelyt!

Pushkariin saavuttiin taas kerran "onnellisesti" aamuyosta. Meilla kavi taas kerran hyva maiha guest housen kanssa. Jouduimme herattamaan oven edessa viltilla nukkuneen pikkupojan, joka tomerasti ilmoitti, etta huone loytyy. Aliisaa meinasi naurattaa taman arviolta 11-vuotiaan pojan patevyys, ja han kysyikin, olisiko paikalla mahdollisesti jotain muutakin henkiloa. Ei kai poika nyt voinut huoneiden luovutuksesta vastata? Paikalle saapuikin kohta paikan pomo pelkka pyyhe lanteillaan ja ilmoitti, etta menkaa vain nukkumaan siita, kaytannon asiat hoidetaan myohemmin. No, huonetta eika aamupalaa ole viela nytkaan maksettu, eika mitaan passeja kysytty. Saimme myos huomata, etta pikkupoika todellakin vastaa huoneiden luovutuksen lisaksi kaikesta muustakin, kuten tarjoilusta, lakanoiden vaihdosta, siivouksesta ja guest housen vartioinnista. Don't worry madams, I'm here 24/7!

Olemme kuulleet paljon kehuja kauniista Udaipurista, mutta Pushkar on mainittu lahinna hyvana shoppailupaikkana. Meille Pushkar taas on nayttaytynyt sievana ja rentona paikkana, jossa shoppailu on jatkuvan kusetuksen takia lahinna vain rasittavaa. Jarvi on noin kymmenen kertaa Udaipurin kuivunutta lammikkoa kauniimpi, ja ymparvoivat vuoret tekevat sellaisen lintukotomaisen olon. Taalla on paljon lankkareita, mutta ei yhta arsyttavan oloisesti kuin Udaipurissa.
Tapasimme kadulla hauskat nelikymppiset australialaiskaverukset, jotka pyysivat meidat heti mukaansa illalliselle. Jessleella ja Shellylla on tarkoituksena matkustaa ensin Intiassa ja jatkaa sitten Nepaliin. Leidit olivat hyvaa ruokaseuraa, ja halusivat lopuksi tarjota meille koko illallisen. Rakastuimme ravintolaan, koska siella saatoimme syoda ihan mita vain salaateista lahtien, silla kaikki oli valmistettu puhdistetulla vedella. Kurkkua, tomaattia ja papaijaa!
Yksi annos jai kuitenkin kokonaan syomatta, ja se sattui viela olemaan taydellisimman nakoinen sienipasta- annos. Eras meidan seurueesta oli jo useamman kerran paivan aikana maininnut oksuolosta.
Aliisa oli saanut Delhi-bellyn.:(
Ravintolan vessa tuli harmittavan monta kertaa tutuksi ja hotellilla sama jatkui. Nyt Aliisan vointi alkaa jo olla parempi, mahdollisesti kiitos siita kuuluu pahoinvointilaakkeille. Ruokaa on kuitenkin saatu jo menemaan mahalaukkuun, joten ehka huominen kamelisafari saattaa olla hanenkin kohdallaan mahdollinen. Banaania vaan nassuun, lepoa ja Ainon ja Saaran huolenpitoa!

Nyt taytyykin lahta sukkuloimaan guest housia kohti, tapaamme kohta kamelimiehen. Saamme kuulla huomisen safarin aikataulusta ja dyynikohteesta. Kulkeminen tuolla tapotaysilla kaduilla ei ole mitenkaan erityisen nopeaa, silla taalla on nyt haakausi. Olemme todistaneet jo neljan eri haaseurueen kulkua. Se ei ole mitaan ihan hiljaista hommaa. Musiikki on olennainen osa juhlintaa, ja ilmeisesti jokin Wagnerin haavalssia vastaava intialainen tablarumpuhassakka soi jo meidan takaraivossa. Juhlarummut alkavat parisemaan jo kahdeksalta aamulla ja mukaan liittyvat pian syntikka ja torvet. Elakointi jatkuu aamuyohon, ja toistuu siis ilmeisesti JOKA paiva, kunnes Pushkarin kaikki tuoreet haaparit on saatu juhlittua. Haat kestavat kahdeksan paivaa. Pahimmatkaan suomalaiset prinsessahaatkaan tuskin ovat verrattavissa tahan. :D

Juhlahumun keskelta terveiset huikkaa Saara







Here we are in Pushkar! After the scarriest and bumpiest bus ride (during which we were not only stared at by Rajasthani drunks who smoked indoors, but Aino also popped open her uribag and used it!) we made it to Ajjmer. After hastling with a difficult and persistant rickshaw driver, we spent about 30min in the freezing open-air ride driving to Pushkar. It was yet again night time, but a little boy working at our hotel was woke up and notified his "boss" of our arrival. Soon after, we were already settling into our room, falling asleep in the early hours of the morning.

After breakfast, we went back to bed and slept until about 5pm! We could have continued sleeping, but wanted to check out the town before dark. Pushkar seemed to me like series of little streets packed with little shops offering everything a tourist would want. After bargaining with a few shopkeepers we found the act in itself quite the challenge. The shopkeepers really knew how to screw with the "dumb tourist's" head. Needless to say we bought nothing that night, but instead met two Aussie ladies. Like us, they were also looking for a place to eat dinner. After a while of pondering they decided to give us a treat at their hotel restaurant. And what a restaurant it was.. :)

At this point I started to feel rather sick to my stummach, but I really didn't want to. Lovely company, beautiful surroundings.. and to top it all, all fruit and veggies at the restaurant were washed in purified water!! This basically meant that we would finally be able to eat the fresh and uncooked! We made our orders and right about that time, I hit the loo for the first time. Everything I had eaten that day came out like a roll of thunder.. Okay, I won't describe it any further, but needless to say, I wasn't able to eat the lovely meal which was offered to me. But we decided to meet the Aussie ladies for breakfast the next morn. The girls went off to the Internet cafe, but i didnt feel up to it. I stayed an vomited instead :D Could have had a better eve, yes. Text messages from mama and Puto made me smile.




Saara and Aino had a shopping day today. Aino bought earings, a bag and a scarf. Saara on the other hand found a necklace and a scarf. The walked around a huge wedding fest all day. As it turns out, we happened to arrive in Pushkar during one of the loudest events. 8 days of wedding festivities, huge orchestras playing LOUD music, same tunes over and over again, early in the morning and late at night. Phew. I was still feeling a bit ill today (although no puking!) so I stayed back at the hotel. The girls surprised me with their endless generosity. They had bargained me a pair of pants and an ugly man-shirt! I had been looking for both for ages!

Must really get going now, but what I had to say was that our tomorrow's plans (hopefully) include more shopping and an overnight camel safari in the desert! I'm almost hopeful I'll be able to join, too. Shall be an experience! But now we're off to do some camel safari planning with "the camel man" :D

-Aliisa