Aurinkotervehdys Udaipurista

Aliisa aloittaa..

Lahdimme kuin lahdimmekin Diulta, ehkapa jokseenkin vastahakoisesti, mutta toisaalta myos valmiina jatkamaan matkaamme. Ainon vatsa voi jo paremmin, ja uskalsimme nain ollen kohdistaa katseemme Udaipuriin pain. Edessa oli 2 matkaa valtion bussilla, seka yksi matka yksityisella sleeper-bussilla. Lahdimme Diulta tiistai-aamuna klo.05:30. Guesthousemme organisoima riksa oli vartin myohassa, joten missattiin ilmeisesti aikaisempi bussi (?).. mutta paasimme kuitenkin matkaamaan kohti Bhavnagaria. Lukuisat pelottelut koskien valtion busseja osoittautuivat humpuukiksi, silla meille matkaaminen kyseisilla busseilla oli ihan jees. Saimme hyvat paikat Diulta lahtevasta bussista. Itse otin ikkunapaikan, koska olo ei ollut mita parahin. Lahtoa edeltavana yona syomani MURUKUT (jotkut ihmeelliset maustekeksit) aiheuttivat narastyksen kaltaisen oksu-olon. Jos siis luet tata, ja olet mahdollisesti matkaamassa Intiaan, EN suosittele MURUKKUJA!

Meilla ei ole tassa kamalasti aikaa kirjoitella, koska taman illan aikatauluun kuuluu viela 7. tunnin bussimatka Ajjmiriin, MUTTA koitan nyt kiteyttaa asiat (,vaikka olenkin siina aivan surkea). Reality-check Ainomme varmaan osaisi. Mutta nyt asiaan..

Saavuimme aamupaivalla Bhavnagariin, josta loysimme uskomattoman sujuvasti jatkoyhteyden Ahmedabadiin - kaupunkiin, jonne emme koskaan uskoneet palaavamme. Ahmedabadissa viivyimme muutaman tunnin odotellessa seuraavaa bussiyhteyttamme. Udaipuriin oli siis paastava. Palasimme aikaisemmin kayttamamme matkatoimiston liikkeeseen, josta ostimme liput. Itse lahto aiheutti (etenkin Ainolle) kuumotusta, silla minun ja Saaran piti viela menna meille hyvin rutiininomaiseksi muodostuneelle "tiristelylle" eli viimeistenkin virtsatippojen rutistukselle ennen lahtoa matkatoimiston vieressa sijaitsevaan ravintolaan. Ainon odotellessa matkatoimiston aulassa, henkilokunta alkoi yhtakkia viittomaan, etta bussi lahti jo!!

Melkein jo menetimme toivon matkamme jatkamisesta, mutta onneksi bussimme teki tietynlaisen kierroksen Ahmedabadin keskustassa, ja paasimme viela hyppaamaan kyytiin. Helpotuksen tunne oli suuri, ja tiristelemme vastaisuudessa harkitummin. Ehkapa paasemme pian kokeilemaan niita netista tilaamiamme Uribagejakin..

Suosimamme matkatoimiston vaki oli hivenen epaselvaa porukkaa. Kysyessamme matkan kestoa, kuulimme useita eri vastauksia. Saapuisimmeko Udaipuriin viiden, kuuden vai seitseman tunnin paasta jai hyvin epaselvaksi. Keskella yota herasimme bussib pysahtyessa vessatauolle. Kello oli 3 aamuyosta. Bussin lahtiessa liikkeelle paatimme kysya, kuinka pitka matka Udaipuriin viela oli. Olimme jo Saaran kanssa palanneet makuupusseihimme valmiina jatkamaan keskeytyneita unia. Olihan meille aiemmin sanottu, etta 7 aikaan aamulla saapuisimme perille. Yhtakkia saimme kuitenkin kuulla saapuneemme Udaipuriin - ja kello oli vasta 3.30!! Paniikinomaisesti survoimme makuupusseja reppuihimme bussin odotellessa "ulostautumistamme". Meidat jatettiin likaiselle kadulle yon sysimustaan pimeyteen.

Unenpopperoisina ja hammentyneina poukkoilimme lahimman riksakuskin luokse ja naytimme eraan guesthousen kayntikorttia. Onneksemme guesthouse oli auki ja paasimme valittomasti kirjautumaan sisaan, ja jatkamaan unia. Keskiviikkopaiva avautui moskeijan rukouskutsuun upeissa maisemissa. Aamiaisen nautimme guesthousemme kattoterassilla. Viimeistaan silloin tajusin oikeasti saapuneeni Udaipuriin. Myohemmin tajusimme myos olevamme keskella suurta turistien mekkaa. Lansimaalaisia on taalla varmaan enemman kuin Mumbaissa. Johtuneekohan tama kaikki tosiaan siita yhdesta James Bond-leffasta (Octopussy), jossa Udaipur esiintyy.. Illalla menimme elamamme ensimmaiseen intialaiseen paahierontaan. Nainen, joka oli kuulemma syntynyt hierojaperheeseen ja oppinut sen "jalon taidon" jo pienesta pitaen, osasi kylla asiansa. Ensivaikutelmalta jokseenkin kovakouraiselta tuntuva kasittely osoittautui kuitenkin rentouttavaksi ja yleelliseksi kokemukseksi. Tata lisaa Intiassa!

Tana aamuna herasimme kukonlaulun aikaan aamujoogaan. Hieroja-naisen mies oli muuan jooga-mestari, ja han pitaa joka-aamuisia joogahetkia guesthousen vieressa sijaitsevassa rakennuksessa. Aamumme alkoi siis mita ihmeellisimmissa asennoissa, mutta valituksen sanaa en voi sanoa. Aino aikoo opettaa mulle ja Saaralle aurinkotervehdyksen, ja olisi oikein mukavaa tehda se joka aamu heratessamme. Onhan matkaa viela yli kuukausi jaljella. Joogan loputtua rupesimme juttelemaan kahdelle ruotsalaistytolle, Saralle ja Martinalle. He liittyivat aamiaisseuraamme, ja antoivat hyvia matkavinkkeja koskien Keralan aluetta. Suosittelivatpa meille viela hyvaa hotelliakin! Aamiaisen jalkeen kavimme City Palacessa Udaipurin upeita maisemia ja suhteellisen mitaansanomattomaa museota tutkailemassa. Seuraavaksi vuorossa illallinen ja auringonlaskun katsastus kattoravintolassa.

Suuntamme siis tanayona Ajjmerin kautta Pushkariin, jossa shoppaajasielumme villiintyvat taatusti. Raportoimme sielta lisaa. Pahoittelen kuvien puuttumista, muistikortinlukija jai hotellille. Lisailemme kuvia siis myohemmin. Nyt jompikumpi tytsyista saa jatkaa..

- Aliisa







Aino writing...
So we left Diu and said goodbye to our temporary friends. Leaving from Diu is not that easy tough. We had to take a local bus at 5am. Previous night our guesthouse host Francesco promised us a rickshaw to the bus station. Well, in Finland if one orders a taxi at 4.45am, it is sure that it will be there exactly the time. This is India so it's not that simple, but we decided to trust Francescos word. So we woke up and went to the road side. No rickshaw. We waited some more. It was dark and dogs were barking so walking didn't seem like a good idea and we had no idea where the bus station was. We had lost our hope but then the rickshaw came! Somehow we made it to a Bhavnagar bus (maybe the bus was also late...?) and we were happy. We went to Bhavnagar and took another local bus to Ahmedabad. We had heard from other travellers that local buses are SO bad, but actually it was rather nice. Of course it was quite hot because there is no air condition there but still we had a nice sleep. From Ahmedabad we bought sleeperbus tickets to Udaipur. In the evening we went to the bus station. We had half an hour till the bus should have come and Aliisa and Saara went to toilet, I was looking after our bags. Suddenly men behind the counter started to hasstle and point at me "Bus, bus, Udaipur!". I showed them my ticket that it should leave at 10.15. They said that it leaves NOW. I was really confused, I couldn't do anything, couldn't leave our stuff there in there and get girls. I tried to call Saara but no answer.. When they FINALLY came, I just yelled, "Our bus, NOW! It's probably gone!!" ...and it was. But then a boy just said to us to follow him, and he took us to another bus station nearby and told us that the same bus comes in fifteen minutes here. It was so freaky, where does the bus go for half an our and then come to a bus stop really near..?? Well, we made it to that bus then. We had some luck.
The bus trip was awful to me. Aliisa and Saara slept like babys but I thought we're gonna dye! The road was so bad and I could hardly sleep. We were told in the bus station that the trip lasts for six or seven hours. We put our alarms at 5am. Around 3am we took a pee break and went back to bus. We were wondering the exact time the bus would be in Udaipur. I went to ask, and suddenly there was a hassle again. The driver didn't speak English, but it came up that that place we were, was Udaipur already. It was so dark, and the "bus station" didn't look like one! It was quite hard to trust that place to be Udaipur, it was so early and we didn't wanna end up in the middle if nowhere. Then the whole bus had to wait for us to gather our things..
But it turned out to be the right place and we even got a hotel room and went sleep! But Udaipur was so creepy in the middle of the night.. But we can tell about Udaipur later, it is a really nice place.
So we are leaving Udaipur already, we have bus tickets for tonight. So next destination: Pushkar
Aino
PS. I think my tummy is alright now, it was just delhibelly I had!