Junat, riksat ja yhdistyneet kulmakarvat

Tanaan herasimme aamu 7 aikoihin, silla meidan tehtavana oli metsastaa itsellemme junaliput seuraavaan matkakohteeseemme, Ahmedabadiin. Checkkasimme itsemme ulos Bentley's hotellilta, mutta jatimme rinkat respaan meita odottelemaan. Aamulla siis laksimme hotellilta, ostimme katukojusta banaanit, hypattiin taksiin, ajoimme Churchgaten juna-asemalle ja ostimme junaliput (meista yksi on kylla viela jonotuslistalla, mutta "kuulemma" sen ei pitaisi olla ongelma enaan illalla). MUTTA ensin palaamme ajassa hieman taaksepain.

Suhteellisen puistattavan yon jalkeen siirryimme siis uuteen hotelliin, joka osoittautuikin oikein hyvaksi ratkaisuksi. Samana iltana Colaban ostoshelvetissa poukkoillessamme, meita lahestyi muuan mies, joka pyysi meita esiintymaan ekstrana Bollywood-leffassa. Tilanne vaikutti ensin todella kiehtovalta, mutta samalla tietysti epailyttavalta. Tarjottimella oli paiva (8am-8pm) Pohjois-Mumbain Cute Look Productionssin studiolla, jossa olisimme osana Project 2-elokuvan ostoskeskuskohtauksen kuvausta. Aamupala, lounas, illallinen, lahdevetta, meikit, hiukset, vaatteet ja 500inr. rahaa puhtaana kateen. Kuulostaa ehka upealle, mutta taalla Intiassa ei voi koskaan olla liian varovainen. Olimme oikeastaan jo kallistumassa myontymisen puolelle, mutta lopulta paatimme, ettemme halunneet viettaa kokonaista paivaa jossakin ties missa ties keitten kanssa ja ties millaisissa olosuhteissa. Voin kuitenkin kertoa, etta paatos oli todellinen pahkina purtavaksi. Paatoksentekotaitoja voitais muutenkin selkeasti parantaa. Aino tuntuu olevan (siina) meista paras.

Illalla suosimme tuttua ja turvallista Delhi Darbaria, jossa soimme ihanaa (ja rasvalla rohkeasti ehostettua) tomaattikeittoa kera eksoottisten intialaisten leipien. Syotyamme kappailimme hotellille, jossa virittelimme narunpatkista itsellemme pyykkinarun ja rupesimme pyykkaamaan. Yo sujui rauhallisissa merkeissa, vaikken itse oikein saanut unenpaasta kiinni. Edellinen yo ehka kummitteli viela mielessa, mutta tekstari kotosuomesta helpotti oloa. Simmut sammuivat.

Eilen vietimme lankkaripaivaa ja loimme travellaamisen askeettisuuden aivan laskiksi. Aamupaivasta poikkesimme Salvation Armyn hostellilla, josta varasimme jo yopaikat lahtopaiville. Hostellissa tapasimme kaksi brittipoikaa, joiden kanssa n. 30 sekuntia puhuttuamme, pyysivat he meita kanssaan lounaalle. Oli ihan mukavaa jutustella tovi muiden lansimaalaisten kanssa, kuulla matkavinkkeja ja vaihdella kokemuksia, mutta jotenkin meista kuitenkin tuntui luontevalta myos jatkaa omaa matkaamme muille maille tietamille - ilman muuta seuraa.

Ostettuamme apteekista lisaa kasidesia, loysimme sattumoisin yhden luksuskahvilan. Siella oli PAKKO nauttia herkullisista mudcake-kakkupaloista juoman kera. Eipa ollut mikaan halpa kahvihetki (samalla rahalla olisi voinut yopya halvassa hotellissa!), mutta uskomattoman taivaallinen. Kahvilassa vierahti tunteroinen jos toinenkin, mutta paatimme olla tuntematta syyllisyytta satunnaisista luksus-hetkista. Rahat eivat kuitenkaan tule riittamaan kovinkaan useaan samanlaiseen paahanpistoon. Kahvilan jalkeen paatimme hankkia junaliput Ahmedabadiin, jonka kautta matkaisimme sitten Diu'hun.

Lippujenvaraus osoittautuikin sitten hedarin paalaelle nostattavaksi toimenpiteeksi. Ensin kiersimme useita matkatoimistoja, jotka valitettavasti eivat myyneet junalippuja. Matkasimme Mumbai Central Stationille, ja siella jos missa tunsimme olevamme neuloja intialaisessa heinasuovassa. Pitkan jonottelun jalkeen saimme kuulla, ettei paikkoja haluamaamme junaan ollutkaan jaljella. Lahdimme kylman rauhallisina keskusasemalta, ja siirryimme Churchgaten asemalle, jossa tilanne naytti jo hieman lupaavaltamme. Emme tietenkaan saaneet sieltakaan lippuja, mutta vinkin tulla seuraavana aamuna ajoissa paikalle lippuja ostamaan. Nain paatimme tehda. Tuhlaripaivamme jatkui Colaban lansimaalaistuneimmassa kahvilassa, Leopoldissa, jossa soimme ruhtinaalliset illalliset ja tilasimme matkamme ensimmaset kaljat - kylymat Carlsbergit. Loppuillasta voin kertoa sen verran, etta eraan taksikuskin kommentti meidan israelilaismaisesta ulkonaosta sai meidat sekoilimaan kameran kanssa. Halpa huvi, paras huvi. Saara voikin sitten jatkaa kertomalla taman paivan seikkailuista..

-Aliisa

Noin klo.08.10 aamulla nama tytot huokaisivat helpotuksesta: Junaliput Ahmedabadiin ostettu! Kerrankin kolme unikekoa paasivat aamutuimaan ylos ja huristelivat taksilla turistitoimistoon. Luukulla ei ollut edes paljon jonoa, ja odotuksenkin ajan ranskalaiset travellerit viihdyttivat meita lausumalla Varanasin niin patonkimaalaisittain, etta meita ihan nolotti. Katsoin parhaimmaksi vain kurkata, miten se kirjoitetaan.

Kun tama Asterix&Obelix hullujen talossa- episodi, eli kaavakkeiden taytto, niiden hyvaksyminen ja lopulta junalippujen saanti kouraan oli ohi, jokaisen meista maha teki syvan kurnaus-aanen. Lentokoneessa Hki-Mumbai kuulimme Hare Krishna- temppelista, joka sijaitsee lentokentala Juhu-beachille pain. Tiedonlahteidemme mukaan se on suorana lainauksena "rento mesta, jossa on mieleton meininki". (Huomatkaa, etta taman meille kertoi lahella viittekymmenta oleva nainen.J ) Aamiainen siella ei kuulostanut lainkaan hullummalta!

Eilisen lankkaripaivan jalkeen paatimme olla hieman rambompia ja saastavaisempia ja otimme paikallisjunan Santa Cruzin asemalle. Hinnan halpuus helli meidan travelleriomaatuntoamme, eika matka olisi sujuvammin voinut menna ( lukuunottamatta sita, etta sivuutimme muutaman aseman mennessa, ja hyppasimme vahingossa ykkosluokkaan 2-luokan lipuilla. Karsiva ajattelutapa on tarttunut jo meihinkin. Eli etta lankkarina paasee aina palkahasta.:/).

Rikshakyydin aikana juna-asemalta Hare Khrisnalle naimme jopa vilauksen meresta. Aivan harmitti nahda miten saasteinen ja likainen ilma leijui sen ylapuolella. Olemme lian ja loskan jalkeen luoneet Diusta paratiisimaisen mielikuvan itsellemme.

Temppeliin saavuttuamme otimme luonnollisestikin kengat pois ja etsimme poperoa massuun. Ystavallinen takalettipainen Hare Krishna-mies johdatti meidat ravintolaan, joka oli aivan liian hieno meille romssyisille paljasjaloille, kun muut paikan asiakkaat olivat hienoissa sareissa ja kengissa. Siita huolimatta sama kaava toistui taallaakin, eli meita kohdeltiin paikan parhaimpina asiakkaina ja itse pomo palveli meita. Tama on erittain hammentava tunne, mutta ei silti kovinkaan mukava.
Ruoka vei kuitenkin mennessaan meidan kiusaantuneet ilmeemme, silla saimme kayda poimimassa buffet-poydasta mita halusimme! Suokkariksi nousivat bathura ja kanelichai. Lautaselle mahtui myos kaikenlaista epailyttyvampaa, jonka silti suomalaisten tavoin popsimme naamaan. Ainoastaan sienimaiset valkoiset idhi-pallot jaivat lahes kokonaisina lautaselle minulla ja Ainolla.

Mahat kyllaisina on hyva seikkailla. Siksi random-hissiajelu hotellissa ei tuntunut yhtaan tyhmalta ajatukselta. Se kannatti! Paadyimme jo edesmenneen tarkean Hare Krishna- liikkeen edistajan entiseen kotiin. Nimi ei tietenkaan jaanyt mieleen, vaikka koko koti kierrettiinkin..Tosi kunnioittavia kavijoita!:D

Itseasiassa asunto ei olisi ollut oikeasti viela siihen aikaan auki, mutta meidat paasti sisaan niin miellyttavan oloinen ja sisaisen rauhan loytaneen nakoinen nainen, ettemme voineet olla menematta. Nainen jututti meita samalla kun punoi Krishnalle kukkaseppeleita. Han tiesi, etta Suomessa sijaitsee yksi Hare Krishna- temppeli, Helsingissa.
Kun olimme lahdossa, han tarjosi meille makeat sokerista ja maidosta tehdyt jalkiruoat. Meita vahan pelotti jalkiseuraukset, jotka mahdollisesti seuraisivat naista lampimassa lojuneista palleroista, mutta ajattelimme, kestamme mieluummin ne, kuin kieltaytymisen taman naisen ystavallisyydesta.

Nainen johdatti meidat viela kirjakaupan puolelle, jossa muutama OHUT opus tarttui matkaan. Temppeliin tutustuminen rajoittui istuskeluun alttari edessa live- musiikkia kuunnellen. Siita ei vain halunnut lahta, siina oli niin rauhallinen olla. Minua ja Ainoa alkoi nukuttamaan, vaivuimme niin miellyttavaan mielentilaan. Aliisalle tuli jalkitranssi, ja se sippasi rikshassa.:D Tyttoja tais alkaa pelottamaan, kun jo muutaman minuutin jalkeen sanoin, etta voisin vaikka vahan aikaa asua taalla, tykkaan niin tasta tunnelmasta. Nyt on jo Krishan- ylistyslaulukin takaraivossa, sen verran kauan sen ihana-aanisen munkin laulua kuunneltiin. Ei silti huolta, emme ole hurahtamassa Krishnaan!:D Mutta semmosen takaletin voisin ottaa!

Aino jatkaa..

Aino writing in English, please ignore my typos...
I'm a bit annoyed how much we can spend time in the internet. It can easily take two hours to update the blog and write some emails and of course check the facebook.
So this Bentley's hotel has been really good. The only minus I can tell is that yesterday there were some bugs in the toilet, it was so gross.. But luckily we are tough girls and we killed them cruely. And the hotel was also too expensive for us.
But the day before yesterday a guy came to us on the street and he was a scout. He asked us to participate into a Bollywood movie. They needed 25 western people to act there in some scene. We were of course suspicious, you can
never be too careful in India. But the guy sounded honest and gave his card to us. The shootings would have been the next day, from 8am to 8pm and they would have given us 500 rupees and food. It was so hard for us
to decide but finally we decided to be boring (and careful) and not to go. Especially me of course, I'm faster in making decicions than Saara and Ally, and they know it!
So our plan now is to take a train to the north to Ahmedabad and from there a night bus to Diu to the coast. We had to buy train tickets and it can be really hard in India.
We spent yesterday trying to get tickets, went to two different stations but all we could get was a hint to come next day early in the morning. So today we woke up at 7am (!) and went to the station and...we FINALLY got them!! So we are leaving Mumbai tonight. It will be really intresting to go to those trains.
At least yesterday we met two British guys and they said the trains were good.
So today we took the local train, whitch was easy, to Juhu area in Mumbai and went to a Hare Krishna tempel. It was amazing. The atmosphere, beautiful music, the building and everything. Indian streets are so wild and noisy so it was so relaxing inside. And we had a nice breakfast there, it was a buffee of Indian breakfast!
But now we have to go to catch the train...
Next destination: Ahmedabad