Mutkia matkaan...

Ensinnakin aivan ihanaa kun meilla on lukijoita, ja on ihanaa lukea kommentteja! Jussi selvitti eilen etta ainakin Telefinlandilla maksaa 29 senttia tekstarit taalta Suomeen, eika haluta mitaan hirveeta puhelinlaskua, eli ei kannata oottaa hirveena tekstareita :(

Siis...Oli aika pelottavia hetkia viime yona, mutta nyt kaikki on hyvin, ellei paremmin. Eilen kehuttiin hulluna meidan hotellia, ja viela kun mentiin nukkumaan niin oltiin ihan mielissaan etta ompa halpa ja hyva! Meilla meni aika myohaan, tilattiin mm. omeletit huoneeseen puolenyon aikoihin heh.. Mutta aina kun ne hotellin tyypit tuli meidan huoneeseen, ne tollas meita ja meidan kamoja. Respamieskin tuli ihan muuten vaan kysymaan meilta, eihan oo mitaan ongelmia ja Saaralla oli vaan minishortsit kun se kaveli sisaan. Ja se ei ees koputtanu, yak. Myohemmin se kuitenkin tuli takaisin, ja pyysi anteeksi sita. Ilta vahan venahti, ku Saaran rinkassa oli pikkupikkuotokoita, karpasia ja pikkumurkkuja :(. Se episodi on meilla videolla mutta mehan tietysti panikoitiin kun me ei tykata otokoista. Mutta paastiin siis nukkumaan joskus kahden maissa. Itse (Aino) laitoin korvatulpat ja silmasuojan ja menin tyytyvaisena nukkumaan. Mutta yolla noin puoli viiden maissa Aliisa havahtui, niinkuin joku otokka olisi kipittanyt paidalla. Sitten han herasi, ja naki kuinka MIES loikki pois huoneestamme. Itse herasin, kun Aliisa sanoi "Taalla huoneessa oli joku!" Huomasin, etta ovi oli raollaan kaytavalle, ja tyrkattiin se akkia lukkoon. Mentiin tietysti ihan paniikkiin. Saara oli jattanyt nukkumaan mennessa vessaan valot, mutta mies oli kai sammuttanut nekin, koska ne eivat olleet enaa paalla. Kaikki huoneen valot saa sammutettua kaytavalta, mika on kylla vahan outoa. Oli jotenkin vaikea tajuta, etta joku oikeasti tuli MEIDAN huoneeseen, avaimilla. Tuli kylla todella turvaton olo, me oltiin ainoat lansimaalaiset koko hotellissa, sillon olis kylla miesseura ollut tarpeen. Kaikki hotellin henkilokunta on miehia, paitsi yks siivooja. Mun iPod ja kannykka oli mun yopoydalla ihan tarjolla, mutta niita se mies ei vieny.. Kun oltiin rauhotuttu, paatettiin menna respaan ja alkaa rayhaamaan. Mentiin sinne ja oltiin tosi vihaisia. Vedottiin siihen, etta ollaan naimisissa olevia naisia ja ollaan todella loukattuja ja peloissaan. Meidan aviomiehet on tulossa Mumbaihin. Nostettiin kova meteli siella, ja tuntu silta etta ne otti meidat tosissaan ja oli tosi pahoillaan, varsinki yks miehista. Vaitti tietenkin, etta vain pomo saa kayttaa vara-avaimia mutta voiko Intialaisten sanomisiin luottaa... Uskalsin laittaa korvatulpat vasta puoli seitsemalta aamulla, ajateltiin, etta ei kai ne enaa aamulla voi tulla sinne. Ai niin, ja oli meilla tietenkin mahtava lukkoviritys ovessa. Se koostui tuolista, jeesusteipista, metallikannusta ja ketjunpatkasta, se oli meidan turva :)

Oltiin kylla lievasti sanottuna kuumottuneita tuosta tapahtuneesta. Aamulla saatiin paikalle hotellin pomo. Pomo oli kylla kaynyt salilla, se oli todella iso mies. Mutta pomo otti meidat tosi vakavasti. Hotelli on ollut kuulenna 17 vuotta pystyssa, eika ikina tallaista ole tapahtunut. Jaa-a. Mutta sitten sanottiin hotellin miehesta, joka kaveli meidan huoneeseen illalla koputtamatta, ja paljastettiin siis kuka se oli. Se mies haettiin paikalle, ja pomo loi miesta meidan edessa. Se oli aika kamalaa, ne meni toiseen huoneeseen ja myohemmin mies sanoi, etta hanta lyotiin 20 kertaa.. Indian way to handle these things.. Tuli vahan paha mieli.

Tarkoitus oli jaada viela yhdeksi yoksi hotelliin, mutta sitten jarkeiltiin, etta parempi haipya, ainakin olis tosi vaikea nukkua siella, eika uskallettais enaa syoda niiden ruokia, koska ne vois vaikka myrkyttaa meidat. Joten lahdettiin hotellista, eika viimesta yota tarvinu edes maksaa jee laiha lohtu. Ja meidan piti kirjottaa pomolle viesti, etta respamies pyysi anteeksi sita, etta tuli koputtamatta meidan huoneeseen. Huhhuh. Joten ei muuta kuin Lonely Planet ja puhelin kateen, ja saatiin varattua toisesta hotellista huone, hotelli Bentley's. Tama Bentley's on Colaban alueella ja taalla on enemman turisteja. Tama hotelli, tai oikeastyaan guest house on aivan ihana!!! Henkilokunta on kohteliasta, ei liian tunkeilevaa. Huone on iso, eika haise homeelle. Huoneen saa lukkoon sisalta (en tieda sellasen lukon nimea) sellasella ulkohuussityyppisella hakasella eika sinne sillon paase ulkoa. Ja siella on muitakin lankkareita, ja nahtiin jo yks brittimies, joka sano etta se Bentley's on ollu tosi hyva hotelli! Mutta taa on kylla aika kallis... No me ollaan taalla pari yota ja sit olis tarkoitus menna Diuhun! :) Mutta olkaa huoleti kotivaki ja muutkin jotka tata lukee, nyt ollaan kylla turvassa, tama hotelli on luotettava, ja tama alue on myos turvallinen.

Mutta tallakin oli tarkoitus. Opittiin ainakin se, etta huoneen ovi lukkoon AINA. Ja muutenkin meidan ei pitais herattaa niin paljon huomiota ja olla mukavia. Naiset ilman miesta on taalla vapaita naisia eli vapaata riistaa, mita me ei todellakaan haluta olla taalla. Pitaa olla tylympi. Mutta tassa kaikki talta eraa, kaikki on kunnossa nyt ja kohta mennaan syomaan!

Aino

PS.Ruoka on ihanaa taalla! Eika viela(kaan) oo tullu mahatautia, jee!

Aliisa taking over the keyboard now...

"Mutkia matkaan" basically means that we've experienced some trouble on our way. Mumbai has brought us such wonders already, but recent events have been, what some would call a well needed "wake-up call". Let me rewind a bit. After having a lovely day in Colaba, the touristic traveler ghetto of Mumbai we headed back to our hotel to relax. Sometime in the evening the man from the reception shocked us by walking in our room without ringing the doorbell! We were quite upset about that, but he apologised and we carried out with our lovely evening of ukulele music and singing. The first bad yet rather hilarious incident of the evening was an ant attack that hit Saara's backpack. All of a sudden the entire floor around our beds (where Saara's bag was) was flooded with ants. I grabbed the video camera and started filming. Let me tell ya, the footage is hilarious! We sprayed bug spray all over the place and couldn't stop laughing. A staff member also came in to help with the bugs. He sprayed something in the room that truly ended the attack - in fact, I don't think we ever saw an ant again that night. The evening, already seaming like an eventful one, couldn't have had a worse ending when something truly scary happened to us. After the reception man had walked in our room (much earlier), we had been very careful with locking the hotel room door. Therefore it was surely locked when we hit the sack. Ever since we arrived in Mumbai, we had also decided to keep the toilet light switched on incase of.. well, bladder needs.

At around 04:30am I woke up to a tickly feeling, as if a huge bug was walking on my chest. Although it was pitch black, I woke up to it, and sensed something was up. I was still drowsy from sleeping, but I could clearly see someone running from our room!! Someone had broken in our room, turned off the toilet light and fiddled around our beds. I woke the girls up and Aino shut the door right behind the man. Needless to say, we were frightened, and decided to calm down before taking any hazardous action. After about 15min, we walked to the reception, WOKE the staff members up (note that they weren't awake!!) and raised our voice about the incident. I personally feel we were taken seriously. However, who else would have a key to our room besides a hotel staff member! To make a long story short, we left the hotel first thing in the morning. Incase anyone was wondering, nothing was stolen from us last night. The thought of what COULD have happened was however scary enough to make us ditch our first Mumbai hotel.

Our second choice is located in the lovely Colaba area. The price is slightly more expensive, but worth every penny. We are staying in a safe guesthouse recommended by Lonely Planet and favoured by many other tourists (whereas we were the only non-Indian customers in the previous hotel). So I would like to point out that we are perfectly fine and safe now, and are experiencing no signs of mental health deterioration. Today has been a lovely one. We bought an Indian sim card so we can book hotels and make international phone calls at a cheaper cost. We're just about to go grab some dinner so must go now.

Ciao darlings!

-Aliisa
Ps.
Saara viela haluaisi kirjoittaa, etta jos tulevaisuudessa jotain tallaista tapahtuu, soitamme heti poliisille! Luulimme, etta oikeusjarjestelma on taalla todella hidas ja tehoton(mita se saattaa ollakin), mutta uuden hotellimme asukas kehotti meita vain ottamaan vastaavissa tilanteissa
valittomasti yhteytta poliisiin. Hyvaksi se varmaan nytkin olisi ollut, silla tuntui pelottavalta ajatukselta, etta huoneeseen murtautuja oli todennakoisesti joku hotellin henkilokunnasta. Ja kenelle me menimme ensimmaiseksi kertomaan asiasta? Heille! Mutta mita muutakaan oltaisiin voitu tehda?
Meilla on itseasiassa suuri epailys siita, kuka huoneeseen hiipi. "Hammasmieheksi" kutsumamme heppu mustapunaisine hampaineen vieraili huoneessamme sina iltana monta kertaa toimittamassa jos jonkinlaista asiaa. Joka kerta huomasimme hanen puheensa takkuilevan, silla katse ja keskittyminen olivat koko ajan meidan tavaroissamme. Luulemme, etta han ei olisi kuitenkaan halunnut varastaa mitaan(kuten yopoydalla tarjolla olleita i-podeja ja puhelimia), vaan paasta vain lahelle lansimaalaista naista. Han oli pahin tuijottelija kaikista hotellin miehista.
Yolla, kun nostimme respassa mekkalan, huomasimme Hammasmiehen olleen ainut hereilla oleva! Aamulla koitimme kohdistaa haneen oikein syyttavia katseita.
Hysteeriassamme reagoimme jopa niin friikilla tavalla, etta paassamme alkoi soida:
"Stop right now, thank you very much, i need somebody with a human touch. Hey you, always on the run..." Nauratti, mutta se ei ollut oikeastaan yhtaan hauskaa. Onneksi mieliala nousi tanaan, kun saimme ostettua lohtusuklaata ja yon loistavassa hotellihuoneessa!:)