The final countdown...

Niinhan se on, etta kaikki hyva loppuu aikanaan..

..Aliisa siis tassa kokoaa ajatuksiaan ja pohdiskelee maailman menoa. Olemme tyttojen kanssa liikkeella sekavin tuntein - viimeinen ilta Intiassa enteilee loppuaan. Matkamme on tullut tiensa paahan. Mumbaihin palaaminen tuntui lopun alulta, mutta jospa tama olisikin vasta alun loppua - ensimmaisen pitkan reissun paatymista. Filosofisista pohdinnoista kevyempiin kerrontoihin. Olemme jokatapauksessa juuri nyt siina samaisessa Internet-kahvilassa, jossa aloittelimme blogimme kayttoa. Kuten hieman arvelinkin, matkan loppua kohden blogitekstien maara vaheni ja otteemme hiukan lepsui, MUTTA olemme silti sita mielta, etta tanne Intiaan on kuitenkin tultu paaasiassa nakemaan ja kokemaan. On kuitenkin ollut ilo huomata, kuinka moni ihminen blogia tosiaan seuraakin. Ymmarran kylla, etta blogiamme on viimeaikoina ollut melko vaikea seurata. Viikkojen takaisia juttuja on kirjoiteltu pitkin reissua, ja mikaan ei tunnu etenevan aivan kronologisessa jarjestyksessa. Saarakin tuossa vieressa napyttelee "Pohjois-Intian seikkailut osa 2":sta :D

Saavuimme tanne Mumbaihin eilen joskun aamun pikkutunteina. Nelipaivainen Goan aurinkolomamme olisi kylla saanut jatkua, mutta aikamme alkaa pahasti loppua kesken. Junan paatepysakki oli terroristihyokkayksen kohteena ollut Victoria Terminus. Viime kuussa sattunut terroristihyokkays nakyy ja tuntuu Mumbaissa. Hostelli, jossa yovymme on aivan Taj hotellin takana. Olisimme kovasti halunneet nahda hotellin edestapain, mutta poliisit ovat estaneet kaikenlaisen liikenteen alueella. Itse hotellikaan ei (kaikella logiikalla) taida olla auki. Tallakin hetkella olemme aivan yhden ammuskelukohteen eli Cafe Leopoldin vieressa. Kahvilan luodeilla hajotetut ikkunat on peitetty pitkilla laudoilla, ja toinen oviaukko on muurattu umpeen. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, emme pelkaa oleskella niinsanotulla "ground zero":lla. Colaban kaupunginosa tuntuu itseasiassa olevan rauhallisempi kuin matkamme alussa.

Olisipas hauska repaista oikein kunnolla, perua lennot ja jatkaa reissuamme. Periaatteessa tasta voisi aloittaa uuden reissun - mutta niinhan me tavallaan aloitammekin. Paluu arkeen voi olla seikkailuistamme haastavin. Koulu, ihmissuhteet, elama, paatokset, rahahuolet.. voih. Kumpa osaisin ajatella positiivisemmin. Okei, myonnetaan. Kotiin on kylla nyt aika mukava palata. Viimepaivina olemme oikein tarisseet innosta, ja jotakin meista on aina valilla alkanut jannittamaan. Keta kaikkia meita onkaan asemalla vastassa.

Ehdotus: tulkaa kaikki!

Nyt lopettelen, mutta jos suinkin ehdin, palaan tanne viela myohemmin jatkamaan. Kuten aina, juttu jai pahasti kesken. Jos kuitenkaan en ehdi nettiin tanaan, tarinamme muistelu jatkuu sitten Suomen puolella. Suomessa lisailen loput kuvatkin. Nyt tytot kiitavat Delhi Darbariin viimeiselle aterialle! Nahdaan pian!! <3

-Aliisa